Maanantai 19.5. oli kasvivärjäyspäivä, värjäsimme kukin kolme 30 g vyyhtiä villalankoja näytteeksi, ei kudontatöihin täällä.

Värjäysherbaarioni.

Käytimme nykyaikaisia metallisuolopuretteita (aluna, kupari, rauta), mutta Japanissa on vielä käytössä perinteisiä puretusmenetelmiä, kuten esimerkiksi tuhkalipeä. Koululla on myös lyhytkurssi Heian-kauden perinteisistä värjäystavoista, toivottavasti pääisin sille joskus:

http://www.kawashima-textile-school.jp/e/workshop/005.html

Erityisesti värisaflorilla (safflower, benibana) värjäys kiinnostaisi – sitä pitänee kokeilla kotona kemikaaleilla. Pitä myös selvittää, saako väriaineita, kasveja, kuljettaa täältä Suomeen.

Käyttämämme värjäyskasvit kasvoivat koulun pihalla! Minun värjäyskasvini oli ihana kukkiva “Japanese strawberry three” tai Kousa Dogwood (Cornus kousa). Onkohan tälle suomenkielistä nimeä?Muut värjäyskasvit olivat Loquat, Japaninmispeli, Eriobotrya japonica (oikealla), Kamelia Camellia sasanqua (ylhäällä) sekä Yeddo Hawthorn Rhaphiolepsis (alhaalla).

Loquatista ja Hawthornista tuli kuparipuretteella hieman punertava sävy, mansikkapuusta ja kameliasta vihreät. Kaikki alunavärit olivat kellertäviä ja raudalla harmaita sekä ruskea mansikkapuusta.

Värjäysmenetelmä oli taas tuttu: langat esipuretettiin, kasveja keitettiin tunti, liemi siivilöitiin ja langat kiehautettiin väriliemessä pyörittämällä niitä samalla tankojen varassa. Langat saivat jäähtyä väriliemessä ennen huuhtelua.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat istuttivat juuri koulunpihalle myös indigoa – innostaisi perustaa värjäyskasvimaa itsellekin!