The Exhibition Room
Nassen-gasuri Scarf
In autumn 2016 I got chance to return to Kawashima Textile School to learn more about kasuri-technique by attending the Applied Kasuri I-III courses. In the first course I learned Zurashi Gasuri (shifting kasuri) and Nassen Gasuri (stencil dyeing kasuri). Next I worked with my own project: the traditional obi-belt!
I received The Chujo Watanabe Memorial Scholarship from the Japan-Finland Society (Japani-Suomi yhdistys -日本フィンランド協会) and it made attending the courses possible. I am very thankful to The Japan-Finland Society – KIITOS! ありがとうございます!
Zurashi Gasuri
Zurashi Gasuri means “shifting ikat”. The advantage is that only one kasuri-group can be dyed instead of many and the pattern is created by moving the the pre-dyed warp threads with special tool in the back of the loom. Detailed instructions about the design and the material (wool) were provided by the school. We chose the colours for the work. My colours are inspired by Japanese nature.
The Shifting kasuri tool in the back of the loom
Nassen Gasuri
Nassen Gasuri means “stencil dyeing ikat”. The warp is set up on the loom and the patterns are dyed on the warp with the help of stencil or freehand like watercolour.
The material is light coloured cotton in plain weave. Inspiration for my pattern design came from Japanese flowers of this season, Camellia and Cosmos flowers. The hand has the meaning of friendship and handicraft.
Left: Cosmos Bipinnatus Right: Camellia Japonica
Left: Watercolour sketch Right: Finished scarf
Maanantai 19.5. oli kasvivärjäyspäivä, värjäsimme kukin kolme 30 g vyyhtiä villalankoja näytteeksi, ei kudontatöihin täällä.
Käytimme nykyaikaisia metallisuolopuretteita (aluna, kupari, rauta), mutta Japanissa on vielä käytössä perinteisiä puretusmenetelmiä, kuten esimerkiksi tuhkalipeä. Koululla on myös lyhytkurssi Heian-kauden perinteisistä värjäystavoista, toivottavasti pääisin sille joskus:
http://www.kawashima-textile-school.jp/e/workshop/005.html
Erityisesti värisaflorilla (safflower, benibana) värjäys kiinnostaisi – sitä pitänee kokeilla kotona kemikaaleilla. Pitä myös selvittää, saako väriaineita, kasveja, kuljettaa täältä Suomeen.
Käyttämämme värjäyskasvit kasvoivat koulun pihalla! Minun värjäyskasvini oli ihana kukkiva “Japanese strawberry three” tai Kousa Dogwood (Cornus kousa). Onkohan tälle suomenkielistä nimeä?Muut värjäyskasvit olivat Loquat, Japaninmispeli, Eriobotrya japonica (oikealla), Kamelia Camellia sasanqua (ylhäällä) sekä Yeddo Hawthorn Rhaphiolepsis (alhaalla).
Loquatista ja Hawthornista tuli kuparipuretteella hieman punertava sävy, mansikkapuusta ja kameliasta vihreät. Kaikki alunavärit olivat kellertäviä ja raudalla harmaita sekä ruskea mansikkapuusta.
Värjäysmenetelmä oli taas tuttu: langat esipuretettiin, kasveja keitettiin tunti, liemi siivilöitiin ja langat kiehautettiin väriliemessä pyörittämällä niitä samalla tankojen varassa. Langat saivat jäähtyä väriliemessä ennen huuhtelua.
Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat istuttivat juuri koulunpihalle myös indigoa – innostaisi perustaa värjäyskasvimaa itsellekin!
Kawashiman esimmäinen kurssipäivä 9.5. alkoi villalankojen värjäyksellä tulevaa kudonnaistamme varten. Ensimmäisessä värjäyksessämme käytimme happovärejä (acidic dyes) ja valitsimme värit aiemmin tehdyistä värinäytteistä. Värien reseptin tulkinta oli samalla katakana-lukuharjoitus!
Valkoisen ja harmaan lisäksi saimme valita sinisen, keltaisen ja punaisen sävyn sekä yhden vapaavalintaisen värin. Vaikeaa päätöstä helpottaakseni, otin referenssikseni kuvan Tsurunoyu-onsenin yhdestä kylpyhuoneesta, jonka puuseinä oli värjäytynyt kirjavaksi todennäköisesti veden rikistä ja muista kemikaaleista.
Värjäystekniikka ja mittaukset olivat minulle konservoinnista tuttuja, määrät olivat vain sen verran suurempia, että värin pystyi mittamaan suoraan jauheilla.
Uutta värjäystekniikassa oli tankojen käyttö: vyyhti pidetään kokoajan yhden tangon varassa, ja käännetään toisella. Näin lanka on pidettävä kokoajan liikkeessä, jolloin väristä tulee tasainen, eikä vyhti sotkeennu yhtä helposti, kuin kokonaan upotettuna! Uskoisin tekniikan toimivan erityisen hyvin silkkilangoille.
Kaasuliesi on myös erittäin näppärä värjäyksessä, kun lämpöä pystyy säätämään nopeasti. On vain varottava, ettei hulauta vyyhtiä nostellessa värilientä ja lankoja liekkiin.
Ryhmämme värit kuivattelemassa auringossa.
Valmis värisarjani: Onsen-värit.
Kawashima Textile School on kudontakoulu Kioton pohjoisosassa, rauhallisella asuinalueella lähellä vuoristoa. Koulu tarjoaa kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin, englanninkielisiä kursseja kansainvälisille opiskelijoille.
Viime syksynä päätin, että lähtisin vihdoinkin Japaninmatkalle. Halusin tutustua myös käytännössä japanilaiseen tekstiilikulttuuriin, joten googlalin ahkerasti erilaisia työpaja- ja kurssimahdollisuuksia. Kyoto + textiles + courses -haku tuotti tulosta ja löysin KTS:n.
Innostuin erityisesti koulun tarjoamista kasuri eli ikatkursseista. Ikat on tekniikka, jossa loimi- ja kudelangat estovärjätään ennen kutomista, jolloin kankaaseen muodostuu ikatille ominainen häivekuviointi. Ikatia olen halunnut oppia jo pitkään. Päätin hakea myös kudonnan peruskurssille. Vaikka olen kutonut pari kertaa kokeneiden kutojien ohjauksessa, en koe, että osaisin itsenäisesti valmistella loimen ja kangaspuut. 12 päivän Beginners Course sekä 10 päivän Foundation Kasuri Course olivat sopivasti peräkkäin toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin.
Kevään hakuaika oli juuri alkamassa, joten valmistelin hakuvaatimuksena olevan portfolion ja innokkaan hakemuskirjeen.
Syksyisiä portfoliokuvia:
Kasvivärjättyjä värttinällä kehrättyjä lankoja
Kanervalla värjätty kaftaani, ensimmäinen kangas, jonka olen kutonut.
Marraskuun alussa sain suureksi ilokseni hyväksymiskirjeen koululta. Kirjettä malttamattomana odotellessani olin jo tavannut japanin alkeita sekä hiraganoja sekä etsiskellyt Japanin kuumimpia kylpylöitä. Nyt siis pääsin toteuttamaan matkasuunnitelmia käytännössä ja viettämään toukokuun Kitotossa!
Perjantaina 25.4. sain käsiini blogipohjan, jonka jätin lojumaan kolmeksi viikoksi, kun suhattiin RailPass kourassa Japanin pohjoisosiin ja takaisin. Nyt 13. toukokuuta olen Kiotossa, Kawashima Textile Schoolin asuntolassa ja kirjoitan tekstiilitutkimusmatkastani.