The Card
The Exhibition Room
Obi 1
Nassen-gasuri Scarf
Category Archives: KTS
Applied Kasuri courses – 2016
In autumn 2016 I got chance to return to Kawashima Textile School to learn more about kasuri-technique by attending the Applied Kasuri I-III courses. In the first course I learned Zurashi Gasuri (shifting kasuri) and Nassen Gasuri (stencil dyeing kasuri). Next I worked with my own project: the traditional obi-belt!
I received The Chujo Watanabe Memorial Scholarship from the Japan-Finland Society (Japani-Suomi yhdistys -日本フィンランド協会) and it made attending the courses possible. I am very thankful to The Japan-Finland Society – KIITOS! ありがとうございます!
Zurashi Gasuri
Zurashi Gasuri means “shifting ikat”. The advantage is that only one kasuri-group can be dyed instead of many and the pattern is created by moving the the pre-dyed warp threads with special tool in the back of the loom. Detailed instructions about the design and the material (wool) were provided by the school. We chose the colours for the work. My colours are inspired by Japanese nature.
Dyeing the wool yarns green
The Shifting kasuri tool in the back of the loom
Nassen Gasuri
Nassen Gasuri means “stencil dyeing ikat”. The warp is set up on the loom and the patterns are dyed on the warp with the help of stencil or freehand like watercolour.
The material is light coloured cotton in plain weave. Inspiration for my pattern design came from Japanese flowers of this season, Camellia and Cosmos flowers. The hand has the meaning of friendship and handicraft.
Left: Cosmos Bipinnatus Right: Camellia Japonica
Colour samples for the dyes
Left: Watercolour sketch Right: Finished scarf
The warp is set up and sampling starts!
Work on progress
Half-woven pattern
KTS – The 2014 Graduate Exhibition.
Reply
Värjäys II: Kasvivärjäys
Maanantai 19.5. oli kasvivärjäyspäivä, värjäsimme kukin kolme 30 g vyyhtiä villalankoja näytteeksi, ei kudontatöihin täällä.
Värjäysherbaarioni.
Käytimme nykyaikaisia metallisuolopuretteita (aluna, kupari, rauta), mutta Japanissa on vielä käytössä perinteisiä puretusmenetelmiä, kuten esimerkiksi tuhkalipeä. Koululla on myös lyhytkurssi Heian-kauden perinteisistä värjäystavoista, toivottavasti pääisin sille joskus:
http://www.kawashima-textile-school.jp/e/workshop/005.html
Erityisesti värisaflorilla (safflower, benibana) värjäys kiinnostaisi – sitä pitänee kokeilla kotona kemikaaleilla. Pitä myös selvittää, saako väriaineita, kasveja, kuljettaa täältä Suomeen.
Käyttämämme värjäyskasvit kasvoivat koulun pihalla! Minun värjäyskasvini oli ihana kukkiva “Japanese strawberry three” tai Kousa Dogwood (Cornus kousa). Onkohan tälle suomenkielistä nimeä?
Muut värjäyskasvit olivat Loquat, Japaninmispeli, Eriobotrya japonica (oikealla), Kamelia Camellia sasanqua (ylhäällä) sekä Yeddo Hawthorn Rhaphiolepsis (alhaalla).
Loquatista ja Hawthornista tuli kuparipuretteella hieman punertava sävy, mansikkapuusta ja kameliasta vihreät. Kaikki alunavärit olivat kellertäviä ja raudalla harmaita sekä ruskea mansikkapuusta.
Värjäysmenetelmä oli taas tuttu: langat esipuretettiin, kasveja keitettiin tunti, liemi siivilöitiin ja langat kiehautettiin väriliemessä pyörittämällä niitä samalla tankojen varassa. Langat saivat jäähtyä väriliemessä ennen huuhtelua.
Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat istuttivat juuri koulunpihalle myös indigoa – innostaisi perustaa värjäyskasvimaa itsellekin!
Värjäys I: Onsen-värit
Kawashiman esimmäinen kurssipäivä 9.5. alkoi villalankojen värjäyksellä tulevaa kudonnaistamme varten. Ensimmäisessä värjäyksessämme käytimme happovärejä (acidic dyes) ja valitsimme värit aiemmin tehdyistä värinäytteistä. Värien reseptin tulkinta oli samalla katakana-lukuharjoitus!
Valkoisen ja harmaan lisäksi saimme valita sinisen, keltaisen ja punaisen sävyn sekä yhden vapaavalintaisen värin. Vaikeaa päätöstä helpottaakseni, otin referenssikseni kuvan Tsurunoyu-onsenin yhdestä kylpyhuoneesta, jonka puuseinä oli värjäytynyt kirjavaksi todennäköisesti veden rikistä ja muista kemikaaleista.
Värjäystekniikka ja mittaukset olivat minulle konservoinnista tuttuja, määrät olivat vain sen verran suurempia, että värin pystyi mittamaan suoraan jauheilla.
Uutta värjäystekniikassa oli tankojen käyttö: vyyhti pidetään kokoajan yhden tangon varassa, ja käännetään toisella. Näin lanka on pidettävä kokoajan liikkeessä, jolloin väristä tulee tasainen, eikä vyhti sotkeennu yhtä helposti, kuin kokonaan upotettuna! Uskoisin tekniikan toimivan erityisen hyvin silkkilangoille.
Kaasuliesi on myös erittäin näppärä värjäyksessä, kun lämpöä pystyy säätämään nopeasti. On vain varottava, ettei hulauta vyyhtiä nostellessa värilientä ja lankoja liekkiin.
Ryhmämme värit kuivattelemassa auringossa.
Valmis värisarjani: Onsen-värit.
Kawashima-Kurama
Hyppään monen mielenkiintoisen matka ja koulupäivän yli, mutta palaan niihin kunhan kirjoittamiseen löytyy malttia. Tänään oli kuitenkin niin mainio päivä, että uhraan vähän yöuniani. Aloitimme viimeinkin peruskurssin sidosnäytteiden kutomisen. Olemme luoneet pitkän villaloimen, johon kudomme 11 erilaista sidosta. Loimessa ja kuteessa käytetään kuutta eri väriä, jotka muodostavat ruutukuvion. Ensimmäinen sidos on palttina.
Langat värjäsimme ensimmäisenä koulupäivänä happoväreillä (acid dyes), enkä loimen luomisen ja kangaspuihin laiton aikana ollut enää tyytyväinen valitsemiini väreihin. Nyt kutoessa ne näyttävät onneksi taas hyvältä.
Kuteen puolaaminen on täällä ihan yhtä vaikeaa kuin kotonakin, epämääräiset pötkyläni haluavat sitkeästi purkautua päistään. Kutomisessa yritän kiinnittää erityistä huomiota hulpioreunojen tasaisuuteen, tällä kertaa en halua heittelehtivää kangasta. Saankin purkaa melkein joka viriön kahdesti.
Iltapäivällä koulu tarjosi iloisen yllätyksen tarjoamalla meille kirjastoista poistamiaan kirjoja ja lankavaraston lankoja. Sain kolmea erilaista raakasilkkilankaa ja washi-paperilankaa, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitä kudonnassa!
Illan ohjelmaksi löysin eilen Kyoto Guide -lehdestä täydenkuun festivaalin, Wesak Festival, Kuraman temppelissä. Kurama on Kawashimasta vielä pohjoisempana, vuorilla sijaitseva temppelialue ja suosittu vaellusreitti (viime lauantaina Kuraman suuntaan menevään bussiin jonotti kymmenittäin reippaan näköisiä ihmisiä). Lainasin koululta pyörän, pari kokoa liian pienen ja vaihteettoman (ainoan vaihdepyörän satula ei noussut). Vahtimesteri yritti varoittaa, että Kurama on kaukana (3,5 km) ja ylämäkeen. Ylämäki ja pieni pyörä eivät haitanneet, kun maisemat ovat vuoria, jokilaakso ja vesiputouksia, villejä iiriksiä, kauniita taloja ja pieniä pihoja ja rinteessä kulkeva pikkujuna!
Kuraman juna-aseman kartta varoitti tenguista, suurinenäisistä hirviöistä. Temppelialueelle oli vielä pitkä kipuaminen, mutta sitä oli onneksi helpotettu pienellä melkein pystysuoraan kulkevalla kaapelijunalla.Loppumatkan kiviportaat oli reunustettu kymmenillä lyhdyillä.
Festivaalilla rukoiltiin mailmanrauhaa ja sytyttettiin punaisia lyhtyjä sen merkiksi. Vaikka täysikuu ei näyttäytynytkään ja satoi hieman vettä, tunnelma oli hieno. Seremonian jälkeen ihmiset kerääntyivät punaisten lyhtyjensä ääreen syömään retkieväitä.
Minun retkievääni löytyi juna-aseman pyöräparkin vierestä: Häagen-Dazs automaatti ja matchajäätelö. Nam! Paluumatka koululle, alamäkeen, sujui puolet nopeammin.
KTS
Kawashima Textile School on kudontakoulu Kioton pohjoisosassa, rauhallisella asuinalueella lähellä vuoristoa. Koulu tarjoaa kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin, englanninkielisiä kursseja kansainvälisille opiskelijoille.
Viime syksynä päätin, että lähtisin vihdoinkin Japaninmatkalle. Halusin tutustua myös käytännössä japanilaiseen tekstiilikulttuuriin, joten googlalin ahkerasti erilaisia työpaja- ja kurssimahdollisuuksia. Kyoto + textiles + courses -haku tuotti tulosta ja löysin KTS:n.
Innostuin erityisesti koulun tarjoamista kasuri eli ikatkursseista. Ikat on tekniikka, jossa loimi- ja kudelangat estovärjätään ennen kutomista, jolloin kankaaseen muodostuu ikatille ominainen häivekuviointi. Ikatia olen halunnut oppia jo pitkään. Päätin hakea myös kudonnan peruskurssille. Vaikka olen kutonut pari kertaa kokeneiden kutojien ohjauksessa, en koe, että osaisin itsenäisesti valmistella loimen ja kangaspuut. 12 päivän Beginners Course sekä 10 päivän Foundation Kasuri Course olivat sopivasti peräkkäin toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin.
Kevään hakuaika oli juuri alkamassa, joten valmistelin hakuvaatimuksena olevan portfolion ja innokkaan hakemuskirjeen.
Syksyisiä portfoliokuvia:
Kasvivärjättyjä värttinällä kehrättyjä lankoja
Kanervalla värjätty kaftaani, ensimmäinen kangas, jonka olen kutonut.
Marraskuun alussa sain suureksi ilokseni hyväksymiskirjeen koululta. Kirjettä malttamattomana odotellessani olin jo tavannut japanin alkeita sekä hiraganoja sekä etsiskellyt Japanin kuumimpia kylpylöitä. Nyt siis pääsin toteuttamaan matkasuunnitelmia käytännössä ja viettämään toukokuun Kitotossa!